Koekaniini - Elias Kaskinen & Päivän Sankarit

Kivaa, saatiin ensimmäinen vieras huijattua mukaan.

Sain kunnian lainata yhdeksi illaksi Elias Kaskisen & Päivän Sankarien kuontaloja. Pojat olivat Lohjalla, rakkaassa kotikaupungissani, keikalla viime perjantaina ja päätin suorittaa kokeilun heidän kustannuksellaan. Olivat komistukset vielä niin jaloja, etteivät pistäneet hanttiin kierolle ehdotukselleni.

Astelin paikalle reilusti ennen Amarillon yläkerran aukeamista, jotta olisimme saaneet homman purkkiin (tai purkista ulos, miten sen nyt ottaa) hyvissä ajoin ennen keikkaa. Pojat odottivat yläkerrassa hirvittävän iloisina ja pirteinä, huolimatta edellispäivän vedosta Nova Stagella. Ihailtavaa. Kerroin blogistani ja ideastani vihdoin koko köörin ollessa koolla syömässä ja vastaanotto oli oikein suopuisa, vaikka olinkin henkisesti valmistautunut neidittelyyn tai edes nolostuttavaan naurun rymäkkään. Lienee varmaan hyvän ruuan ansiota.

Juuri ennen vetoaan pojat alkoivat pyöriä vimmatusti peilin edessä takahuoneessa. Olin levittänyt tuotepurnukat bäkkärin pöydälle ja ohimennen jokseenkin laiskasti murahtanut ilmoille käyttökehoituksen. Hieman jouduin selventämään sisältöä ja kertomaan omia suosituksiani kullekin kaverille. Vaikka kukaan heistä ei aikaisemmin ollut pomadeihin koskenutkaan, löytyi siitä huolimatta jokaiselle jotain päähänpantavaa.

Nikolle tuli päähän alkuun Reuzelin Mediumia ja jälkikäteen hiukan Bluebeards Revengen pomadea antamaan enemmän pitoa rumpalin suhteellisen pitkiin hiuksiin. Kevyet nokareet molempia ja kampaa perään, lopputuloksena törkyisän asiallinen "kaikki isosti taakse / sivuilta lyhyt"-kampaus. Vaseliinipohjainen Reuzel antaa rasvaisuutta ja rakennetta, Bluebeards taas pitoa.

Axel touhuaa

Artti kummastelee

Niko rokkaa fledaansa

Artin valinta oli vesipohjainen Suaveciton Original. Hetken aikaa purkkia nuuhkittuaan uskaltautui mies lopulta upottamaan etusormensa kärjen liisteriin ja sipaisemaan hunajaa aavistuksen hiuksiinsa. Artti asetteli hiuksena basistille ominaiseen tapaan, hillitysti edestä pystyyn ja sivulle. Suaveciton peruspomade kohtuudella nautittuna on oikein hyvä valinta, mikäli haluaa geelimäisen pidon ilman piikkejä ja limaisuutta.

Axel taasen nappasi pariin otteeseen kouraansa kollegansa tavoin Reuzelin vihreää possua ja levitti ne pyörremyrskyn lailla revohkaansa. Pari viimeistelevää sekoitusta ja mairean hymyn saattelemana kitaristijumalan villi leijonanharja oli entistä villimpi. Reuzelia käytettiin tällä kertaa normaalin hiusvahan tavoin tuomaan tukea ja hiukan pitoa, ilman mattavahan aiheuttamaa kuivaa lookia.

Kysyessäni Eliakselta: "Mitä herralle saisi olla", mies vastasi konstailematta: "Samaa mitä sulla on tällä hetkellä päässä." Olin itse heittänyt hiukset reilusti taakse Apotechary 87:n Maple Pomadella. Laulaja otti purnukan käteensä, sipaisi tarvittavan määrän sormeensa ja antoi palaa. Hetkeä myöhemmin Elias saapui leveä hymy päällä ja hiukset siististi aseteltuna piikikkääseen pystyyn. Apoteekkari antaa pitoa hyvin, varsinkin jähmettyessään, joten se sopi tilanteeseen loistavasti.

Pojat valmiina revittelemään

Ja itse keikkahan oli mieletön. Aivan loistava. Jos et ole vielä Eliasta ja poppoota livenä nähnyt, nyt olisi korkea aika. Lohja edusti Amarillon täydeltä ja Elias maailmanluokan showmiehenä otti haltuun koko kirkuvan naislauman, miehiä unohtamatta. Artin edessä naiset olivat sulaa (hius)vahaa, eikä ihmekään, sillä mieshän on basisteista koko Suomen komein. Ja ehkä myös taitavin. Kitaroinnin osalta kanssahiplaaja pääsi yllättämään: Axel innostui tiluttamaan huolella lähes joka soolo-osuudellaan. Siis ihan kunnon piritilua, ilman piriä. Huh, makoisaa! Niko taas on niin kova jätkä, että meni basarikalvon läpi kesken biisin. Mies polkee pedaalia lujempaa kuin Matti Merviä. Onneksi stressitilanteesta selvittiin käden ja teippirullan käänteessä Eliaksen viihdyttäessä yleisöä. Eniveis, enempää itsestäänselvyyksistä pulisematta, antaa slaavikyykyn puhua keikka-arvion puolesta:

#putinilleterkkuja

Kovan vedon jälkeen miehet astelivat nöyrinä takahuoneeseen hetkeksi lepuuttamaan itseään. Tässä välissä kyselin poikain käyttökokemukset ja räpsin samalla muutamat fotot keikanjälkeisistä pehkoista. Äijät ilmeisesti tykkäsivät, eivät osanneet sen koomin mitään muuta päästää ilmoille kuin semityytyväiset hymyt ja hörähdykset. "Ihan kivan hajusia, joo toimii!". Eniten yhtyeen keskuudessa kiinnitettiin huomiota aineiden koostumuksiin ja tuoksuihin, joista jälkimmäisistä pidettiin oikein kovin. Äähhnn, ihan oikeasti, nyt oli kyse meikäläisen mukavuudenhausta ja yhtyeeseen kohdistuvasta sympatiasta, etten raaskinut painostaa kavereita raskaan keikan jälkeen vielä analysoimaan syvemmin väkipakolla päähän hierottuja aineita. Kuka nyt sellaista tekisi, varsinkaan keikalla? Katsokaa nyt vaikka Eliaksen tuimaa "älä puhu mulle"-ilmettä, tai Artin "nyt ei kiinnosta, voitsä jättää mut rauhaan?"-koiranpentuilmettä:

Uupuneet, tyytyväiset miehet. Ja hiukset.

Mutta eniveis, blogin yksinvaltiaan aseman suomin oikeuksin päätän koko yhtyeen olleen tyytyväinen ja jatkavan tutustumistaan pomadeihin. Aamen. Voitte Elias & Päikkärit esittää mahdolliset eriävät mielipiteenne alla olevaan kommenttikenttään, hihi.

9-0 approves koekaniinien puolesta!