Reuzel Pink – Heavy Hold Grease Pomade

Reuzel (subs.) 1.Sianihra, laardi

Röh röh. Hikipiiskan koetukseen valittiin tällä erää pinkkiä silavaa, eli Reuzel Heavy Hold -pomadea. Hollantilainen scumbag-parturiliike Schorem Haarsnijder en Barbier (en edes tiedä mitä se meinaa, jotain hiuksiin liittyvää luulisin), on suonut maailmalle rasvaisia herkkujaan Reuzel-tuoteperheen muodossa. Läpeensä tatuoidut parturit ovat kehitelleet perinteitä kunnioittavat, mutta tähän päivään istuvat hiustuotteet vankalla tietämyksellä ja ammattitaidolla. Tällä hetkellä tuotevalikoimaan kuuluu liuta hiusvesiä ja neljä erilaista pomadea, kaksi öljypohjaista ja kaksi vesiliukoista.

Reuzelin pinkki purnukka edustaa vaseliinipohjaisten levitteiden raskassarjaa, sillä kyseessä on tosiaan 'heavy hold' jolla on pitoa, ja joka perinteisen rasvan tapaan ei suostu irrottamaan otettaan hiuksista edes kolmannella pesukerralla. Myös ihan purkista ulos kaapiminen vaatii hiukan enemmän työtä. Saatuani kannen auki ilmoille levittyy todella herkullinen tuoksu, hiukan kirpeä karkki. Vanha kunnon Hubba Bubba -purukumi, en osaa sanoa? Joka tapauksessa tuoksu on herrrrkullinen. Jouduin tässäkin suhteessa tekemään enemmän työtä vastustellessani kiusausta maistaa tuota taivaalliselta döfäävää tahnaa. Knööli sormenpäihin ja hieromaan rasva lämpimksi. Jo laardia lämmittäessä huomaa raskaan koostumuksen aiheuttaman kitkan, mutta rutosti kun hinkkaa niin alkaa silava notkistumaan! Vaseliinipohjaiset tahnat vaativat tosiaan hiukan enemmän työtä päähän levittämisessä, eli kampa viuhumaan (Obs! Rauhallisesti sen kamman kanssa!) ja rasva levittyy nätisti ympäri kuontaloa. Kovin viileässä tilassa tai ulkona talvisaikaan en suosittele öljypohjaisia 'heavy hold' -tuotteita levittämään päähän kammalla, ellei halua päästä lopullisesti eroon hiuksistaan, sillä rasvalla kuin rasvalla on tapana jähmettyä kylmässä (huisin jännä juttu). Siinä ei paljoa kämmenissä lämmittelyt auta jos pakkasta on -10 astetta. Nojoo, mutta tyhmästä päästä kärsii koko... pää? Eli kuten selväksi jo tuli, niin vaseliinipohjaiseksi tuotteeksi pitoa tällä tuntuu olevan rutkasti! Tahmainen levittyvyys ja hiuksen hallittavuus on tosiaan eri luokkaa verrattuna vesiliukoisiin pomadeihin, mutta molemmissa on omat konstinsa.

Henkilökohtaisesti omalle hiustyypilleni sopii enemmän vesipohjaiset, ainakin mikäli haluan että kihara suoristuu. Öljypohjaiset tuotteet jättävät meikällä hiukset melko notkeiksi ja kihara tuppaa palautumaan takaisin omaan muotoonsa. Ehkä tässäkin asiassa on kyse vain tottumuksesta ja laiskuudesta, sillä vesipohjaisilla on ainakin helpompi saada pää haluttuun kuosiin nopeasti. Mutta rasvoissa on silti oma fiiliksensä ja ne sopii eri puuhiin paremmin. Silloin kun haluan rennon ja sliipatun letin, heitän rasvaa nuppiin. Toisaalta taas, kun tahdon huolitellun ja viimeisen päälle hifistellyn kampauksen, käytän vesipohjaista. Tällä kertaa ylitin ennakkoluuloni ja yritin hifistelyä rasvalla.

Lähtötilanne oli pipon alla muhinut kuontalo:

Ennen pinkin silavan kosketusta

Ja Reuzelin soosit kamman kanssa kuuppaan:

Pinkit ihrat päässä

Keikalle kekkuloimaan:

Rölölöö

Tällä erää oli pikainen, muutaman biisin veto. Koitin saada hikeä pintaan parhaani mukaan ja testimielessä ravistelin päätäni rankalla kädellä ja tiuhaan. Mahtoi näyttää typerältä. 

Rasvoissa on se kiva puoli, etteivät ne valu hien mukana kovin helposti. Harmi sinäänsä, sillä pienet lisätuskat keikoilla luo vain fiilistä, rokkenroll ja silleen. Yleensä hoidan ne lisätuskat, niin yleisölle kuin itselleni ja bändille, omalla soittotaidottomuudellani. 

Eniveis, tukka pysyi yllättävän hyvin kuosissa, huolimatta ennakkoasenteistani öljypohjaisia tukkamuuseja kohtaan. Pään ravistelusta johtuen, hiukset pääsivät tuuheutumaan hiukan. Takaa pää säilyi ennallaan, mutta edestä, missä on pidempää hiusta, tuli nostetta hurjasti. Eikä se nyt paha asia ole, musta ihan hauska tuokin lopputulos, höhö! Rasva pysyi silti tiukasti pääkopassa, vaikka pääsikin jonnin verran muuttamaan muotoaan. MUTTA! Kun kyseessä on ihan kunnon rasvapohjainen grease pomade, niissä onkin pääideana alituinen uudelleenmuovattavuus ja kamman käyttö, eli ei haittaa vaikka hiukset aavistuksen elääkin, kunhan osaa käyttää kampaa! Heavy hold -tuotteiden kanssa kannattaa perään heittää aavistuksen hiusvettä, eli tonicia (vaikkapa Reuzelin omaa herkkua), jos uudelleenmuovailu tuntuu kovin hankalalta. Muistakaa toki, että meikäläisen testeissä nimenomaan on ideana, etten koske hiuksiini millään tapaa koko testin aikana.

Post-keikkaselfie ja revähtänyt revohka

Arvosana on vankka erinomainen. Siis hirveän laadukasta ja hyvää tavaraahan tämä on, suosikkirasvojani. Meikäläisen hiuksia ei öljypohjaiset pomadet niin helposti saa mihinkään muotoon, mutta tämä tekee taikoja tukalle. Lupaan kuitenkin opetella käyttämään rasvoja omalle pääkopalleni sopivalla tyylillä, sillä rasvoissa on oma juttunsa. Ja fiiliksensä. 

9-0 todellakin hyväksyy!

Layrite - Super Hold Pomade

Vuonna 1999 Layriten pojat perustivat ensimmäisen, perinteitä ja vanhanajan parturien saloja kunnioittavan parturiliikkeensä Jenkkilään. Päivittäisen rockabilly-annoksen ylittyminen ja öljypohjaisten rasvojen kanssa pelaaminen alkoi jossain määrin turhauttamaan ja pojat päättivät sitten kehitellä sellaisen tuotteen, jolla olisi pomaden ominaisuudet, mutta peseytyisi helposti pois! Layriten Original sai tuosta aivopierusta alkunsa ja se nousi välittömään suosioon parturiliikkeen asiakkaiden keskuudessa. Layrite Original on siis ensimmäisiä, ellei jopa ensimmäinen vesiliukoinen pomade. Tällä kertaa syyniin joutui originalin pikkuveli isolla pidolla, Layrite Superhold -pomade, eli se tuoteperheen ruskein lammas.

Layriten tahnat muistuttavat niin ulkonäöltään kuin hajultaan yltiömakeita karamelleja, siis positiivisella, eli aavistuksen miehekkäällä tavalla. Firman hiussoosien kansia raottaessani vedän aina ensitöikseni muutamat nuuhkaisut ja samassa hetkessä liidän ajatuksissani lapsuuteen ja markkinoilla myytäviin tikkunekkuihin. Yleensä havahdun viimeistään kielen kärjen lipaistessa sormen nokassa nököttävään nokareeseen, sillä hajusta huolimatta maku ei ole kummoinen. Testaa, niin makeanhimo katoaa.

Nams

Layriten materiaalisen annin ulkoinen hapitus on rockabilly-osastoa, vaikka nykyään brändi leijailee modernin miesimagon ympärillä. Tuotteet ovat viimeisen päälle kehiteltyjä vaativaan käyttöön, niin tyylillisesti kuin kestävyydeltään. Omasta mielestäni superhold sopii loistavasti huoliteltua, siistiä jälkeä tavoitteleville herrasmiehille.

Tavara lohkeaa herkullisen vaivattomasti ulos laarista ja levittyy sitäkin vaivattomammin, mikäli pomade on ensin hangattu huolellisesti kämmeniin. Yleensä tykkään uittaa piiskani läpikotaisin pomadessa, mutta tällä kertaa päätin ottaa maltillisemman lähestymisyrityksen ja dippaa sormenpäätä vain hiukan purkkiin, kaapiakseni ulos noin kahden normaalin metsämansikan kokoisen palleron. Koostumukseltaan tämä on Layriten Originalia (se keltainen purnukka) luonnollisesti tuhdimpaa.
Jos kovin ison nokareen ottaa kerralla ja länttää sen päähän, ilman kampaa saattaa muusia olla vaikea saada enää tasaisesti levitetyksi. Mutta ei hätää, tässäkin tapauksessa vesiliukoisuudesta on hyötyä, eli pieni määrä vettä perään, levitys ja antaa hiusten kuivua hiukan ennen uutta yritystä. Ehkä mielikuvat ohjaavat taas liikaa meikäläistä tässäkin asiassa, sillä omasta mielestäni parhaiten tällä saa muovailtua tosiaan niitä siistejä herrasmies-lookeja. Pidon ja helppokäyttöisyyden puolesta tällä saa kyllä luotua vaikka minkälaisen harakanpesän, eli antaa mennä vaan!

Sellane ny tuli

Siirapit fledaan ja katsotaan mitä syntyy. Ja yllätys! Enhän minä muuta osaakaan muovailla, kuin säälittäviä slickbackejä vielä säälittävämmällä nosteella edestä. Nyt tähän väliin voisin heittää argumentin testiaineiston yhteneväisyydestä ja siitä johtuvan tuloksien analysoinnin helpottumisen, mutta jätän sen tekemättä ja myönnän vajaavaisuuteni parturointitaitojeni osalta. GROOMin "Miesten kampaukset 101"-kurssia odotellessa. (Oon tosissani, osallistuisin heti!)

Pito on nimensä mukaisesti tosi super. Erona originalin ja superholdin ainesosissa on, että tähän on tyrkätty lisäksi PVP:tä, eli samaa kamaa kuin askarteluliimapuikoissa käytetään. Asiaa! Mutta edelleenkin kyseessä on vesiliukoinen pomade, joten tuote ei varsinaisesti kovetu, eikä kuitenkaan jää öljypohjaisen pomaden tavoin lörpöttämään. Kuivissa hiuksissa kiilto on meedium ja märkiin tai pyyhekuiviin hiuksiin saa sellaisen kivan semikiillon, ei kuitenkaan ihan mitään keilaradan pintaan yltävää hohtoa. Keilaradasta tulikin mieleen keilauspaidat, tiedättekö? Sellaiset mitä rockabillyt käyttää. Siinä oiva asuehdotus Layriten kylkeen, päähän vielä kunnon jyrkkä pompadour, ducktail niskaan, pulisongit valloilleen ja avoautolla auringonlaskuun. Kannattaa seurata Layriten sosiaalista mediaa, niin ymmärrätte paremmin mistä höpäjän.

Miten se kestää kovaa kohtelua keikalla?

Mitä täällä tapahtuu

Hikihän se on yleensä vesiliukoisen tuotteen surma, pätee ihan kaikkeen. Vaan ei Layriteen, tai ainakaan niin yksiselitteisesti. Kampaus pysyi kasassa juu, ottaen huomioon olosuhteet. Omalla kohdallani ihannepito (ei karvakaan törröttäisi keikan jälkeen) löytyisi varmaan epoksipullosta tai pikaliimasta. Ja mulla myös tuppaa toi kihara asettumaan ns. luonnolliseen tilaan, eli kaaokseen. Edward Lorenzin opit pitävät myös paikkansa perhosvaikutuksen puolesta, eli yhden pikkiriikkisen hiuksen törähtäessä pystyyn toisella puolella päätä räjähtää puolet kuontaloa ylistämään vapautta. Mutta! Layriten ruskean purkin sisältö pitää kaikesta äärimmäisestä rääkistä huolimatta erinomaisesti! Keskellä pääkoppaa nousi muutama kaveri haukkaamaan happea ja pari kiehkuraa takana tahtoi takaisin mutkalle, mutta se on normaalia minulla. Edelleen, siitä huolimatta voin vaivatta suositella superholdia ja antaa vielä 6/5 priima-arvosanan, vaikka "täs ei maistunukkaan salami".

Rajun vatkauksen jälkeen

Sain muuten pitkästä aikaa pomadea hien mukana silmiin asti. Kirveli.

Lisäboonusekstrayllätys:

Jukka

Lame Duckin ja Breakneckin rumpali sekä rakas ystäväni Jukka testasi myös taannoin superholdia keikalla, painostuksestani. Jukka on tunnettu laajoista maneereistaan ja eroottisesti virittyneestä liikennihdästä rumpujen takana. Soitin Jukalle tätä kirjoitusta näpytellessäni ja haastelin häneltäkin mielipiteitä tuotteeseen. Jukka ei paljoa ehtinyt jutella, sillä hän oli juuri pelaamassa Tinderiä, mutta kertoi pitäneensä kokemuksesta sekä rakastuneensa superholdin tuoksuun ja pitoon. Lisämainintana myös suora lainaus Jukan suusta: "Se ei sillai valunu vittumaisesti silmiin". Jukalta lisää kommentteja odotellessa.






Vielä ylistävä sana tuotteen valmistajasta: Meikäläinen itse ainakin on pysyvästi ihastunut Layriteen. Sama syvä vaniljan tuoksu seuraa tuotteesta toiseen, laatu on parasta mitä rahalla saa ja ennenkaikkea se fiilis. Se omituinen aura, joka leijailee jokaisen brändin ja tuotteen ympärillä. Se ensimmäinen mielikuva kun purnukan saa käsiinsä hypisteltäväksi. Layrite edustaa minulle klassisen parturoinnin kunnioitusta, huolellisuutta ja ja laadukasta jälkeä. Arvostan.

Päätän tämänkertaisen vuodatuksen toisen rakkaan ystäväni Tommin (Breakneckin alkuperäinen ja toistaiseksi entinen basisti, vaikka onkin oikeasti kitaristi) sanoihin: "On hyvä" (painotus n-kirjaimelle).

Rakkain terveisin, 

9-0